Siltä varalta, ettei joku vielä tunne Nancyn tapausta, voimme aloittaa siitä, että Nancy Laura Spungen syntyi 27.2.1958 tavalliseen, juutalaiseen perheeseen. Syntyessään Nancyn iho oli keltainen veren korkean bilirubiinitason takia. Napanuora oli myös kiertynyt kaulan ympärille, ja Nancy joutui todella taistelemaan hengestään.
Nancyn äiti, Deborah Spungen, tiesi alusta asti, ettei tyttö ollut normaali. Se huusi vauvana jatkuvasti, eikä mikään tuntunut auttavan. Nancy oli älykäs, mutta mieleltään sairas. Jo pienenä hän näki harhoja. Usein Deborah heräsikin kammottavaan kiljuntaan - Nancy luuli, että hait jahtasivat häntä tai että kani oli puraissut häntä polvesta.
Alusta asti Nancy oli kovin väkivaltainen. Pienetkin asiat saivat Nancyn suorastaan raivostumaan. Hän mm. jahtasi lapsenvahtia saksien kanssa, löi äitiään vasaralla ja retuutti nuorempia sisaruksiaan Susieta (Suzy) ja Davidia useaan otteeseen. Silmätikuksi joutui erityisesti Suzy, joka sai kuulla Nancylta olevansa ruma, lihava ja riittämätön, kun taas David oli Nancyn silmissä oikea enkeli, ainakin silloin, kun Nancyn tavoitteena oli pahoittaa Suzyn mieli. Pikkusisarukset kumminkin ihailivat sisosiskoaan niin kovasti, että myöhemmin seurasivat Nancyn jalanjälkiä.
Nancyn raivo oli suunnaton. Deborah ja Frank etsivät psykiatria, mutta kukaan ei tuntunut osaavan auttaa. Monet lääkärit halusivat keskustella kahden Nancyn kanssa, mutta usein hän laittoi vastaanottohuoneen pirstaleiksi ja solvasi lääkäriä.
11-vuotiaana Nancy halusi ensimmäistä kertaa kuolla.
Mutta oli Nancylla hyvätkin aikansa. Silloin tällöin Nancy halusi auttaa äitiään ja oli oikein innostunut joistakin asioista. Oli kumminkin harvinaista, että Nancy osasi käyttäytyä millään lailla hyvin.
Koska Nancy ei soveltunut yleisen koulujärjestelmän piiriin, hän kävi läpi erilaisia sisäoppilaitoksia. Samoihin aikoihin Nancy kiinnostui rock-musiikista. Aluksi Nancylla meni sisäoppilaitoksessa hyvin, mutta kun sisäoppilaitoksen johtaja vaihtui, kaikki alkoi mennä huonosti. Nancy suorastaan inhosi uutta johtajaa. Nancy soitteli usein kotiin ja käski vanhempiaan hakemaan hänet kotiin. Hän myös karkasi kahdesti. Kun Nancya ei sittenkään haettu kotiin, hän viilteli itseään ja yritti tappaa itsensä. Nancy alkoi myös käyttää marijuanaa ja LSD:tä.
Tullessaan kotiin lomalle, Nancy tupakoi, poltti pilveä ja kutsui epämääräisiä ystäviään kylään. Myös Suzy ja David kokeilivat pilveä, jolloin Deborah ja Frank todella ymmärsivät, etteivät voisi vaarantaa nuorempia lapsiaan Nancyn takia. Kun Nancy erotettiin sisäoppilaitoksesta, hän meni collegeen ja muutti omilleen. Deborah sai epämääräisiä puheluita Nancylta. Nancy oli alkanut käyttää huumeita, jotain isompaa kuin marijuanaa tai LSD:tä.
Nancy jäi kiinni varastetun tavaran hallussapidosta ja huumausainerikoksesta. Koska poliisit olivat kiinnostuneempia isommasta huumeliigasta eivätkä ainoastaan Nancysta, he päästivät Nancyn menemään sillä ehdolla, että tämä jättäisi collegen kesken. Nancy muutti takaisin kotiin ja jatkoi railakasta elämäänsä huumeiden ja epäilyttävien kavereidensa kera. Lopulta Deborah ja Frank saivat jälleen tarpeekseen - tällä kertaa Nancy muutti New Yorkiin, yksin. Aluksi Nancy oli innoissaan muutosta, mutta sortui jälleen heroiiniin. Hän yritti lopettaa hoitojen avulla monen monta kertaa, muttei onnistunut. Kun Nancy lopulta pääsi joten kuten irti, hän lähti Englantiin musiikin perässä ja tutustui siellä Sid Viciousiin.
Sid ja Nancy muuttivat takaisin Nancyn perheen lähistölle asumaan, aluksi Hotel Chelseaan. 12. lokakuuta 1978 Nancy kumminkin löydettiin kuolleena Hotel Chelsean huoneen nro 100 kylpyhuoneen lattialta, metsästysveitsi vatsaansa iskettynä. Murhaajasta ei ole varmuutta, eikä Sidin syyllisyydestä tai syyttömyydestä ole todisteita.
Olen lukenut sekä kirjan Nancy (alkup. And I don't want to live this life) että useita tekstejä Nancyyn liittyen. Mieleen herää kysymys: mikä Nancyn sairauden oikein aiheutti? Tätä sairautta tutkitaan yhä, mutta mieleen tulee auttamatta, olisiko Nancyn elämän voinut pelastaa, olisiko ollut jokin psykiatri, joka olisi satavarmasti osannut kertoa Deborahille ja Frankille, mikä Nancya vaivasi ja kuinka Nancyn olisi voinut parantaa? En usko, että kyseessä oli trauma tai muu vastaava. Vaikken usko kovinkaan vahvasti siihen, että kaikki mielenhäiriöt johtuisivat vain ja ainoastaan aivojen häiriöistä, Nancyn ja monien muiden vastaavanlaisten tilanteessa se tuntuu olevan ainoa järkeenkäypä ratkaisu. Eikä Nancyn ja niiden muidenkaan tapaukset yksinkertaisesti kuulostaneet sille, että kyse olisi henkisistä vammoista.
En edes halua kuvitella, miltä tuntui olla mukana seuraamassa Nancyn elämää. Jo näiden lukemieni juttujen perusteella Nancyn ja hänen perheensä elämä oli hyvin ahdistavaa ja väsyttävää. Eikä olisi ollut mikään ihme, vaikka vanhemmat olisivat väsähtäneet lopullisesti ja antaneet Nancyn vain yksinkertaisesti pois. Tuntuisi kamalalta joutua puun ja kuoren väliin - kun Nancy oli kumminkin heidän lapsensa, mutta silti heidän elämänsä olisi voinut olla paljon helpompaa ja mukavempaa ilman Nancya.
Palaan aiheeseen vielä joskus ja käsittelen tätä lisää. Nancyn ja monien muiden tapaukset ovat niin kiinnostavia, etten kerta kaikkiaan voi jättää niitä huomiotta. Lisäksi Nancyn elämä jotenkin kiehtoo minua ja mieleen tulee kaikenlaisia kysymyksiä Nancyyn liittyen. Voi, kumpa olisin tuntenut Nancyn tai nähnyt hänet - edes kerran.
